Beach clubeja ja uima-altaita – Balilla ollaan!
Singaporesta matka jatkui kohti Indonesiaa ja Balia. Päätimme säästää taksien hinnan, joten laitoimme rinkat selkään, pakkasimme rattaat täyteen tavaraa ja lähdimme kohti metroa. Parilla vaihdolla pääsimme suoraan perille.
Kentällä oli hyvin aikaa, joten hyödynsimme OP:n lounge keyn ilmaista pääsyä loungeen. Ensimmäistä kertaa loungessa, eikä varmasti viimeistä! Rauhallinen tila odottaa lentoa, pienin nukkui päiväunet helposti. Loistava valikoima salaatteja, lämpimiä ruokia ja juomia. Tulevaan lentoon ei kuulunut ruokaa, joten loungelounas tuli tarpeeseen.
Loma Balilla on alkanut rennosti. Ensimmäinen pysähdys on Seminyakissa, Ramada Encoressa. Hotelli on iso, sisäpihaa hallitsevat uima-altaat, ja ravintolasta saa monipuolista, hyvää ruokaa. Hintataso täällä on etenkin ruuan suhteen edullinen. Hotellissamme paikallinen ruoka-annos maksaa n. 4 euroa, pienemmissä paikoissa puolet siitä. Aamupala on todella monipuolinen, ja live cooking -linjoja on peräti 4 – voit tilata kananmunat toivomallasi tavalla, pastan valintasi mukaan, paistettuja nuudeleita valitsemillasi lisukkeilla sekä pannukakkuja ja vohveleita.
Hotelli sijaitsee kauempana rannasta, eikä lähistöllä kauheasti muuta ole. Vajaan kilometrin päässä on kuitenkin jo isompi tie, jonka varrella on ravintoloita ja ruokakauppoja. Tie on todella vilkas, ja sen ylittäminen onnistuu vain harvoista kohdin. Rantaan on muutama kilometri matkaa. Aikuisten kesken kävelymatka, mutta lasten kanssa kuumassa maksamme mieluummin vitosen taksista.
Seminyakin rannassa poikkesimme hienolle Beach Clubille, Potato Headiin. Tyydyimme ilmaiseen pöytäpaikkaan, koska emme aikoneet viettää paikassa koko päivää, mutta aurinkotuoleja ja tuoliryhmiäkin olisi ollut saatavilla. Aurinkotuolit sai käyttöönsä 1,5 miljoonan (n. 100 €) minimikäytöllä, varjollisen aurinkotuolipaikan 3 miljoonan minimikäytöllä. Tällöin siis sitoudut kuluttamaan clubilla vähintään tuon, muuten joudut lähtiessäsi maksamaan erotuksen. Uimaan pääsi myös tavallisilta pöytäpaikoilta. Taapero nukkui päiväunet täällä isin kanssa, ja me naispuoliset rentouduimme altaassa sen ajan.
Seminyakin kaduilta ei löytynyt montaakaan turistikrääsäkauppaa, mutta sen verran kuitenkin, että hiekkalelut saimme taaperolle. Ostimme myös 10 eurolla Indonesian SIM-kortin ja 14 gigaa nettiä, koska suomalaista liittymää ei tosiaan kannata täällä käyttää. Balilla kaikki hoidetaan WhatsAppilla – taksien tilaukset, retkien sopimiset, pöytävaraukset… Kaikki tarvittava. Hotelleissa ja ravintoloissa on toki Wifi, mutta on hyvä olla varalla nettiyhteys myös niihin hetkiin, kun ei ole Wifin ulottuvilla.
Huomenna matka jatkuu kohti Ubudia, ja edessä on paljon upeita paikkoja ja seikkailuita. Palaamme tänne vielä pariksi yöksi ennen Australiaan lähtöä, ja saamme jättää hotelliin ne tavarat, mitä emme Balilla tarvitse (kuten paksummat vaatteet ja Stokken Prampackin). Helpottaa kummasti matkantekoa.