Nusa Lembongan – hiekkarantoja ja hidasta elämänrytmiä

Kolme päivää takana Nusa Lembonganilla. Saavuimme tänne veneellä, joka lähti Balin Sanurista. Paikallisten huolehtiminen huomattiin jo venematkassa. Olimme satamassa todella aikaisin, ja lippumme vaihdettiin aiempaan laivaan. Kuitenkaan tieto laivan vaihdosta ei ollut mennyt eteenpäin, ja kun emme kirjautuneet siihen laivaan johon piti, meille laitettiin useampi viesti ja kysyttiin, onko kaikki hyvin. Ja olihan meillä. Sanurin päässä satama on uusi ja hieno, Nusa Lembonganilla taas laivat jättävät matkustajat rantahiekalle, josta täytyy kahlata rantaan. Laivan työntekijät toivat onneksi kaikki tavaramme.

Saari on pieni, vain n. 4 km pitkä. Tiet ovat kuitenkin mutkaisia ja kapeita, joten täältä Mushroom Beachilta isoimmalle rannalle Jungutbatu beachille kestää helposti 15 minuuttia autolla. Saarella kuljetaan lähinnä skoottereilla, ja skootterin vuokraaminen on halpaa (5-7€ päivä). Kypäriä ei näy juuri kenelläkään, eikä niitä ilmeisesti saa vuokrattuakaan, ainakaan monesta paikasta. Pienet lapset kulkevat kantorepuissa turistien mukana skootterissa, isommat tarakalla. Meille turvallisuusasiat ovat sen verran tärkeitä, ettei tulisi mieleenkään ottaa taaperoa skootterin kyytiin – eikä isompaakaan, varsinkaan ilman kypärää.

Onneksi kävelymatkat ovat lyhyitä, ja ne harvat kyytiä vaativat matkat on taitettu lava-autotaksilla (ei toki turvallisin sekään, mutta ehkä skootteria parempi vaihtoehto). Kävelyteitä ei ole, ja tiet ovat kapeampia kuin Suomessa pienimmät pihatiet, kuoppaisia kuin pienin mökkitie. Rattailla ei näin ollen tee täällä mitään, onneksi mukana on kantoreppu ja -liina. Kaikki tarvittava löytyy kilometrin säteeltä, joten kävelymatkat ovat lapsillekin sopivia.

Cassava Bungalows on ihana, sympaattinen homestay, ja omistajat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Bungaloweja on 7. Pihalla on pieni uima-allas, jossa on rajattu matalampi puoli lapsille. Tämäkin on tosin ihan liian syvä taaperolle, mutta altaita rajaavalla reunuksella hän voisi kävellä uudestaan ja uudestaan. Ja hiekkaleikit ovat tietenkin ihan parhaita! Molemmat lapset ovat innoissaan hiekkarannasta ja merestä, jalat kastelevista aalloista.

Bungalowimme on lähellä sekä Mushroom Beachia että Tamarind Beachia. Mushroom beach on hienohiekkainen ranta, jossa uiminen onnistuu myös laskuveden aikaan. Rannan tuntumassa on muutama ravintola, ja vedessä veneitä, joiden köydet halkovat rantaviivaa. Jungutbatu beachilla laskuvesi paljastaa rantaa hallitsevat merileväviljelmät, joten uiminen ei tunnu kovin houkuttelevalta nousuvedenkään aikaan. Veneiden köydet rikkovat rantaa sielläkin. Sekä Jungutbatu Beach että pienemmät rannat Dream Beach, ja Tamarind Beach näyttävät paratiisirannoilta nousuveden aikaan, mutta ovat laskuveden aikaan kaikkea muuta – kuollutta korallia ja merileväviljelmiä. Mushroom Beach on siis ehdoton valintamme uimiseen!

Hyvää paikallista ruokaa olemme saaneet lähes joka ravintolasta. Rannan kalleimpien turistipaikkojen sijaan suosimme ennemmin muutaman sadan metrin päässä olevia pienempiä paikkoja, eikä ole tarvinnut pettyä. Koululaisen suosikkiruoka on paikallinen kanacurry (Kari ayam), me aikuiset vannomme perinteisen nasi gorengin nimeen – jo puolitoista viikkoa nasi gorengia joka päivä, eikä vielä kyllästytä. Annoksessa on riisiä ja kasviksia, valinnan mukaan myös kanaa tai seafoodia, päällä rapeaksi paistettu kananmuna ja lisänä katkarapucrackerseja. Joskus mukaan tulee myös pari satay-varrasta.

Toinen suosikkimme onkin Sate Ayam, kanavartaita maapähkinäkastikkeessa, niin hyvää! Jossain maailman parhaaksi valittu kana-rendang (pitkään haudutettua kanaa mausteisessa kookospohjaisessa kastikkeessa) on myös mielettömän hyvää, sitä vain saa kovin harvasta paikasta. Kauneudella nämä annokset eivät kilpaile, mutta maku on loistava.

Aika täällä menee nopeasti, leppoisasti ja lasten ehdoilla. Loppuviikon suunnitelmina on ainakin snorklaus, toiveissa nähdä paholaisrauskuja, katsotaan miten käy!