Joulunodotusta Australian New South Walesissa

Joulu on enää muutaman päivän päässä, vaikkei se täällä toisella puolella maailmaa tunnukaan samalla tavalla joululta, kuin lumisessa Suomessa. Jouluvalot ja koristeet eivät tunnu sopivan auringon ja surffilautojen viereen, ainakaan kun siihen ei ole tottunut. Joulukalenterit lapsilta toki löytyy täälläkin, meidän lapsilla isommalla on suklaakalenteri, ja pienemmällä Bluey-kirjakalenteri.

Ostoskeskukset ovat pukeutuneet jouluun jo marraskuusta alkaen, mutta täällä pikkukaupungissa koristeet eivät ole niin runsaita kuin isoissa kaupungissa. Läheisen ostoskeskuksen aulassa on päivystänyt joulupukki jo kuitenkin koko joulukuun, ja maksua vastaan pääsisi kuvaan joulupukin kanssa.

Joulu näkyy kaupoissa, mutta vähemmän kuin Suomessa. Joulumusiikki ei ole soinut yhdessäkään kaupassa, jossa olemme käyneet, eikä se ole soinut perheessäkään. Joulusuklaita on kaupassa vain muutamaa erilaista, ei kymmentä lavallista. Lapsetkaan eivät ole laulaneet joululauluja, eikä talosta löyty kuusta lukuunottamatta muita koristeita. Kaupungissa on muutamia taloja, joissa on yltäkylläiset jouluvalot ja – koristeet, mutta suurimmassa osassa ei pihalla näy joulu. Muutenkin Australia tuntuu valmistautuvan enemmän kesään ja retkeilykauteen, kuin jouluun.

Ennen koulujen kesäloman alkua saimme esikoisen kanssa olla muutaman päivän paikallisessa koulussa, tällä kertaa Began Steinerkoulussa. Esikoinen pääsi mukaan kaikkeen arkiseen opiskeluun, kuten ranskantunnille, kuvikseen, kirjastokäynnille ja musiikintunnille, mutta myös lukuvuoden päättymisen erilaisiin touhuihin, kuten luokkahuoneen muuttoon. Esikoinen otettiin todella hyvin kaikkeen mukaan, vaikkei niin hyvin englantia puhukaan. Luokassa oli 23 oppilasta, ja suurin osa otti innoissaan uutta oppilasta kaikkeen mukaan. Välillä hän oli ihan pää pyörällä, kun joka puolelta huudettiin hänen nimeä ja pyydettiin viereen istumaan evästauolla ja aamupiirissä.

Steinerkoulu on monelta osin lähempänä Suomen kouluja kuin katolinen koulu, jossa aiemmin kävimme. Koulupukuja ei ole, sääntölista on huomattavasti katolista koulua lyhyempi. Opettajia puhuteltiin etunimellä, kun taas katolisessa koulussa Mrs Smith tms. Omat eväät täälläkin toki oppilailla oli mukana. Steinerkoulun ollessa kyseessä musiikki, piirtäminen ja muut taideaineet painottuivat, ja tunneilla laulettiin ja piirrettiin paljon.

Perjantaina lukuvuosi päättyi kevätjuhlaan. Tunnin kestävässä juhlassa oli muutamia luokkien esityksiä, lisäksi ala-asteen päättäviä kutosia muistettiin monin sanoin ja esityksin. Kutosilla oli myös valkoiset t-paidat, joihin juhlan jälkeen toisen oppilaat ja opettajat kirjoittivat nimmareita ja toivotuksia elämän varrelle. Juhlan jälkeen koko koulu vanhempineen jäi pariksi tunniksi koulun pihalle piknikille. Kaikilla oli mukana iso korillinen piknikeväitä, lapset leikkivät vielä yhdessä ennen pitkää kesälomaa, ja vanhemmat vaihtoivat rauhassa kuulumisia. Kaikkineen ihana, kaikki huomioiva ja hieno kevätjuhla, jonka yhteinen rento piknik kruunasi.

Koska kevätjuhla ja joulujuhla vietetään samaan aikaan, joulu ei kauheasti juhlassa näkynyt. Lopuksi laulettiin yhdessä muutama joululaulu. Myös viimeisen viikon aikana koulussa joulu näkyi huomattavasti Suomea vähemmän, enemmän valmistauduttiin kesälomalle. Pari joulukoristetta kuitenkin askarreltiin. Rannat, retkeily ja uima-altaat tuntuivat olevan enemmän mielessä, ja edessä siintävä kuuden viikon kesäloma.

Nyt perhe, jossa asumme, lähti viikoksi joulunviettoon toiselle puolelle maata. Me olemme joulun ajan huolehtimassa farmista. Joulupäivänä saamme vieraaksi täällä tutuksi tulleen perheen, jonka kanssa grillaamme yhteisen jouluaterian – ihan jotain muuta kun kinkkua ja laatikoita. Toivottavasti myös joulupäivänä löytyy kuusen alta lahjoja, täällähän ne ilmestyvät yöllä, eikä pukki tuo niitä aattona. 🎅

Miten sinä vietät joulua tänä vuonna? Oletko viettänyt joulua muualla kuin Suomessa, ja miten se erosi suomalaisesta joulusta?