Farmiperheen tytär on ollut perjantain ja lauantain hevoskilpailuissa läheisellä hevostilalla. Lauantai-iltana oli kilpailujen päätöshuipennus, palkintojen jako ja grillausta. Meidät oli kutsuttu koko perheenä mukaan, mutta lähdin esikoisen kanssa pienimmän jäädessä isän kanssa sairastamaan (kuume edelleen yli 39 asteessa). Tajusin vasta hetki ennen lähtöä, että tämä tarkoittaa sitä, että joudun ensimmäistä kertaa ajamaan itse vasemmanpuoleisessa liikenteessä, ja vieläpä ilman kartturia! Ajoimme hevoskilpailuihin farmiperheemme perässä, ja tämä helpotti ajamista huomattavasti. Oli helppo muistaa ”keep left”, kun vaan seurasi toista. Onneksi auto on automaattivaihteinen, niin ei tarvitse vaihdella vaihteita väärällä kädellä. Hevoskilpailujen näky oli niin täysin sellainen, miksi australialaiset hevoskilpailut voisi kuvitella, että väkisinkin hymyilytti. Jokaisella oli leveälahkeiset farkut, bootsit, kauluspaita ja leveälierinen…

Farmielämä on lähtenyt käyntiin leppoisasti. Elämä kulkee auringon mukaan: aamulla herätään auringon noustessa, puoli kuuden aikaan, ja päivän työt tehdään lähinnä aamupäivän aikana, ennen kuin tulee liian kuuma. Lounas syödään puolilta päivin, ja sen jälkeen on aikaa käydä uimassa pihalammessa, hoitaa kotitöitä tai muita vilpoisampia hommia. Sisälle tullaan auringon laskiessa kuuden aikaan, ja silloin syödään päivällistä. Lapset menevät nukkumaan heti päivällisen jälkeen, n. 19:30, myös 12-vuotias. Vanhemmat käyvät nukkumaan 20-21 aikaan. Me olimme tottuneet hieman myöhäisempään rytmiin, mutta äkkiä rytmi kääntyi farmin kaltaiseksi. Aamuaurinko herättää viimeistään 6:30, ja päivällisen jälkeen on jo niin väsynyt, että vetäytyy mielellään asuntovaunuun lukemaan ja unille. Vaikka päivät ovat lämpimiä, yöt ovat viileitä, ja asuntovaunu…