Rantakaupungit Yeppoon ja Keppel Sands

Viikonlopun aikana on ehditty tutustumaan Rockhamptonin seudun rantakaupunkeihin kunnolla. Kaikki ovat olleet kunnossa päiväreissuja varten, eikä pieninkään saanut durantasta oireita. Taidan kuitenkin visusti säästää myrkytystietokeskuksen numeron.

Lauantaina otettiin suunnaksi Yeppoon, pieni kaupunki 45 min päässä Rockhamptonista rannassa. Oli tuulinen päivä, ja rannassa vasta tuulikin. Varjossa tuntui kylmältä, sitä ei ole paljon tällä reissulla tarvinnut kokea. Yeppoonin pääkadulla oli paljon pieniä ravintoloita ja kahviloita. Ranta oli pitkä, ja laskuveden aikaan hiekkaa oli näkyvissä paljon. Löydettiin aivan ihania simpukoita rannasta!

Rantakadun toisessa päässä oli iso, kiva puisto, sekä aivan ihana uimalaguuni. Laguunissa oli myös hieno alue ihan pienille. Harmi vaan, kun sää oli niin kylmä, ettei uida tarjennut. Kävimme syömässä meksikolaista ruokaa, joka oli tosi maukasta.

Perheen miesten lähtiessä päiväunille etsimme esikoisen kanssa jäätelöpaikan, ja millainen paikka se olikaan! Koko iso tiski täynnä vegaanisia jäätelöitä, mitä ihanimmilla mauilla! Kysyin kolme kertaa, ovatko ne kaikki oikeasti maidottomia, kun on tottunut Suomen yksi vegaaninen jäätelö -valikoimaan. Jäätelöitä sai myös maistella, niin oli helpompi valita mitä halusi. Valitsin macadamian ja salted caramel (tällä valikoimalla oli pakko ottaa kaksi palloa). Molemmat olivat mielettömän hyviä.

Tänään lähtö hieman viivästyi, sillä aamulla huomasimme vuohien karanneen. Kaksi vuohista maisteli tyytyväisenä ruohoa hevosaitauksen puolella. Maanittelin toisen vuohen takaisin aitaukseen – ja samalla ovenavauksella karkasi kolmas vuohi. Yhtä vuohta saimme sarvista kiinni, ja veimme takaisin aitaukseen. Kun pään käänsimme, se karkasi takaisin, työnsi vain pään aidan kolosta ja luikahti pois.

Kolme kertaa saimme vuohet takaisin aitaukseen, vain huomataksemme, että ne tulivat samantien pois. Epätoivoista! Pakko oli soittaa farmiperheellemme, mitä tehdä. Vastaukseksi saimme naurunsekaisen ”no vuohet nyt tekee just noin”, ja selvityksen, että normaalisti vuohet ovat farmilla ihan vapaina, ne on nyt laitettu aitaukseen vaan meidän hommia helpottamaan. Huh, eli jääkööt pihalle päiväksi.

Matkaan päästyämme suuntasimme Keppel Sandsiin, jossa ensimmäisen farmiperheemme isovanhemmilla on beach house. Farmiperheen tytöt olivat täällä viettämässä viikonloppua, ja meidät kutsuttiin myös kylään. Talo oli rakennettu 2020, sen jälkeen, kun heidän talonsa kukkulalla paloi. Heillä on myös talo farmiperheemme naapurissa, mutta he viettävät noin puolet vuodesta täällä.

Ilma oli tänäänkin tuulinen. Oli myös laskuvesi, ja meri oli kaukana, joten uimaan ei päästy tänäänkään. Kävimme pienellä pyöräretkellä ympäri Keppel Sandsin kylää. Kylä oli sympaattinen pieni kylä kahden joen välissä. Täällä ei juuri muuta ollut, kuin pieni kauppa ja posti. Ei edes bensa-asemaa – sen onneksi huomasimme matkalla, kun bensavalo syttyi, ja Google Maps kertoi, ettei tulossa ollut enää huoltoasemia. Jouduimme siis tekemään pienen lenkin takaisinpäin.

Barbeque-lounaan jälkeen tytöt ottivat leijat ja lähtivät lennättämään niitä rannalle. Mikä olisi täydellisempi paikka leijanlennätykseen kuin tuulinen tyhjä ranta laskuveden aikaan, joka suuntaan tilaa juosta leijan kanssa!

Molemmat rantapaikat sijaitsevat vajaa tunnin päässä farmilta, joten niihin on ehtinyt hyvin aamu- ja iltapäivätöiden välissä. Takaisin täytyy kuitenkin ehtiä ennen pimeän tuloa, että saa eläimet hoidettua. Vuohet olivat jo palanneet aitaukseen, kun palasimme farmille. Vain yksi sarveton yksilö ei ollut osannut palata, vaan määki epätoivoisena aidan takana pääsyä kotiin. Nyt työt on jo hoidettu, ruoka on haudutuspadassa (peuraa ja kasviksia), kohta päästään syömään!