Australia,  Tasmania

Neljä vuodenaikaa ja upeita maisemia Tasmaniassa

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Freycinetin kansallispuistoa. Jo matkalla rannikon maisemat olivat hienoja joka puolella. Freycinetin kansallispuistossa on paljon erilaisia kävelyreittejä ja upeita maisemia. Me ajoimme ensin auton parkkipaikalle, mistä lähti kävelyreitti kansallispuistossa kohti Wineglass Bayta.

Matkalla Freycinetin kansallispuistoon maisemat olivat upeita.
Wallabi istui pieni joey pussissaan aivan parkkipaikan vieressä.

Wineglass Bayn lookout-paikalle oli 1,5 kilometrin kävely. Matkalla oli paljon rappusia ja korkeuseroja, muuten reitti oli helppokulkuinen. Puolivälissä matkaa oli lookout-paikka Coles Bayhin, joka sekin oli hieno.

Maisema lookout-paikalta Coles Bayhin.

Levähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa ylös. Portaita oli paljon, ja välillä täytyi hetki pysähtyä, varsinkin 2v lisäpainona selässä. Reitti oli kuitenkin helpohko, ja ylös pääsimme reippaasti. Wineglass Bay on yksi Tasmanian tunnetuimpia näköaloja. Eikä suotta, sillä hieno se oli! Alas rannalle olisi ollut vielä samanlainen matka ja monta sataa porrasta lisää, joten sinne emme lähteneet, vaan palasimme samaa reittiä takaisin.

Wineglass Bay, yksi Tasmanian kuvatuimpia luontomaisemia. Sateisesta ilmasta huolimatta maisema oli todella kaunis.

Kävelylenkin jälkeen ajoimme katsomaan Cape Tourvillen majakkaa. Tänne ei ollut pitkää kävelymatkaa, vain parisataa metriä autolta. Näköalat merelle olivat upeat täältäkin.

Maisemat merelle Cape Tourvillen majakan luota.
Cape Tourvillen majakka.

Kävelyiden jälkeen kaikilla oli nälkä, ja ajoimme Coles Bayhin Geographe restaurantiin, maistamaan sen kuuluisia kiviuunipizzoja. Moni muukin oli saapunut paikalle kauniina päivänä. Ravintola tarjoili myös allergikoille vaihtoehtoja, sillä pizzat sai gluteenittomina ja maidottomina. Ne olivatkin todella hyviä!

Maisema Geographe ravintolan terassilta. Ei hullumpi maisema lounaalle. Ilma oli jo lämmennyt niin, että ulkona tarkeni syödä, joskin takki päällä.
Pizzat olivat todella maukkaita, myös erikoisversioina (GL ja maidoton).

Myöhäisen lounaan jälkeen ajoimme kohti Hobartia. Olisimme halunneet käydä myös Port Arthurissa, mutta siihen ei nyt aika riittänyt. Hobartin jälkeen koukkasimme kuitenkin 1300 metriä ylöspäin, Mount Wellingtonille. Korvat menivät lukkoon ylöspäin ajaessa, ja maisemat kävivät koko ajan upeammiksi. Tiekin oli aika hyvä perille asti.

Matkalla ylös, kohti Mount Wellingtonin huippua. Puut alkoivat hiljalleen lyhenemään ja lopulta katosivat.
Maisema hieman ennen korkeinta huippua.

Sanotaan, että Tasmaniassa on neljä vuodenaikaa yhdessä päivässä, kun sää vaihtelee niin paljon. Olimme jo kävelleet syksyisessä sateessa, katselleet kevään kukkia ja lounastaneet kesän lämmössä. Vuorella saatiin se neljäskin vuodenaika, sillä huipulla oli vastasatanutta lunta! Pari viimeistä päivää oli ollut niin kylmää, että muualla vetenä tullut lumi oli tullut huipulla lumena. Suomalaislapset olivat innoissaan! Esikoinen heitteli lumipalloja, ja pieni lumiukkokin saatiin huipulle tehtyä. Lumileikeistä eivät lapset olisi millään malttaneet lähteä jatkamaan matkaa, vaikka sormet olivat jäässä ja viileä muutenkin. Näin korkealla eivät lapset muutenkaan olleet aiemmin käyneet.

Maisema huipulta oli kertakaikkisen upea.
Tämä oli lapsista kuitenkin parasta: täällä on lunta!
Pieni lumiukkokin saatiin tehtyä.

Ennen illan hämärtymistä oli kuitenkin syytä ajaa takaisin tutulle farmille. Matkalla näimme vielä muutaman wallabin hyppimässä pellolla. Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Kaikki rakastuimme täysin Tasmaniaan, vaikka ehdimme nähdä siitä vasta pienen siivun. Toivottavasti pääsemme tänne vielä joskus uudestaan!

Loading

14 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Freycinetin kansallispuisto on ilman muuta paikka, joka tulee olemaan meidänkin Tasmaniaan kohdistuvalla matkalla ohjelmassa. Upeilta näyttää maisemat tämänkin jutun perusteella! Itse asiassa juuri eilen mietimme, että pitäisikö sitä suunnata Tasmaniaan jo tämän talven aikana.

    • admin

      Tasmania on kyllä mahtava paikka, ja ehdottomasti Freycinet myös. Toivottavasti pääsette sinne pian! Lähtisin milloin vain uudestaan.

  • Anne | Elämää Nomadina

    Hienoja maisemia todellakin! Ja melkoisen eksoottista tuo ”neljän vuodenajan” kokeminen niin lyhyessä aikaikkunassa. Tasmaniakin kiinnostaisi kohteena, mutta vielä ei ole näköpiirissä milloin hypätään Australiaa tutkimaan. Tuosta lumesta innostumisesta tuli mieleen road trip halki Kreikan muutamia vuosia sitten, kun ylängöllä oli satanut reippaasti lunta ja oli tietysti myös varsin viileää, mutta alle tunnin ajomatkan päässä siitä kun heiteltiin lumipalloja, oltiin rannikolla, jossa oli yli 20 astetta lämmintä, appelsiinit tuoksuivat puissa ja tarkeni hyvin T-paidassa.

    • admin

      Varmasti moni turisti, joka tulee lumettomista maista, on myös kovin innoissaan. Ehkä jopa ensimmäinen kerta, kun koskaan näkee lunta.

  • Merja / Merjan matkassa

    Irlannissa voi myös kokea neljä vuodenaikaa saman päivän aikana. 🙂 Onneksi ne kaikki eivät tulleet vastaan toissa vuoden reissulla. Tasmania tarjoilee kauniita maisemia ja kiva lukea kohteesta, josta harvoin tulee juttuja vastaan.

  • Hannele/ Hipaisuja Maapallolla

    Olipa kiva lukea Tasmaniasta. Oli puhetta Australiasta ja kerroin, etta haluan sitten ehdottomasti Tasmaniaan. Multa kysyttiin, etta miksi ihmeessa. En osannut oikein vastata, tuntui vaan silta. Mieleni ei muuttunut taman jutun jalkeen:)

    • admin

      Ehdottomasti kannattaa sisällyttää Tasmania Australian matkaan, jos vain mahdollista! Mielettömän upea paikka, ja ehdimme nähdä siitä vain pienen siivun. Luoteis-Tasmaniassa olisi myös upeita luontokohteita, joihin nyt emme ehtineet.

  • Anna | Tämä matka -blogi

    Ihana lumiukko!

    Aika mainiota, että yhteen päivään mahtuu neljä vuodenaikaa. Mutta toisaalta Tasmania taitaa olla niin erikoinen kohde muutenkin, että tuo sopii sinne. En ole käynyt, mutta haaveissa on.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *