Melbournen tutkimista lasten ehdoilla

Melbourne. 5 miljoonan asukkaan suurkaupunki, joka on useana vuonna valittu maailman eläväisimmäksi kaupungiksi. Se on kulttuurien sulatusuuni ja vilkas kulttuurikeskus, jossa on jokaiselle jotain. Mitä se tarjosi lapsiperheelle?

Meillä on ollut muutama päivä aikaa kierrellä Melbournea. Tapasimme myös syksyksi Melbourneen muuttaneen suomalaisen lapsiperheen, jonka kanssa olemme etsineet parhaita leikkipuistoja ja mielenkiintoisia museoita. Lapset ovat olleet innoissaan, kun ovat saaneet suomenkielistä leikkiseuraa kuukausien jälkeen.

Ensimmäiseksi tutustuimme Melbournen Botanic Gardensiin. Puiston vehreyden keskeltä löytyy Ian Potter’s Playground, jonka pienessä vesileikkipaikassa lapset jaksoivat touhuta lämpimänä päivänä. Puistossa oli myös paljon muita luonnon omia leikkipaikkoja: tiheä bambumetsä, siltoja ja puroja. Täydellisiä paikkoja mielikuvitusleikkiin. Lapset viihtyivät täällä tuntikausia.

Puistoilun jälkeen oli aikaa kävellä rauhassa Cityssä. Katselimme kauppoja, ihastelimme pilvenpiirtäjiä. Kävimme syömässä intialaista, ja istuimme rauhassa kahvilassa kaupungin hälinää katsellen. Kaupunki alkoi jo pukeutua jouluun.

Muitakin puistoja ehdimme kiertää keskusta-alueella. Birrarung Marrin leikkipuistossa yllätti sade, ja piilottelimme pahimman kuuron ajan leikkitelineiden alla. Aamu oli alkanut aurinkoisesti, mutta täällä sää todellakin vaihtelee äkkiä. Flagstaff Gardens oli iso, kaunis puisto, ja täältäkin löytyi kiva leikkialue, jonka laidalla aikuiset saivat rauhassa istua ja jutella.

Keskiviikkoaamupäivisin on auki Melbournen Suomi-talo. Se toimii vapaaehtoisvoimin, ja on tukikohtana alueen suomalaisille. Talossa saa kahvitella ja jutella, lainata kirjoja ja elokuvia suomalaisesta kirjastosta, sekä ostaa suomalaisia ruokia, kuten ruisleipää, karjalanpiirakoita, salmiakkia ja Fazerin sinistä sekä kardemummaa leivontaan. Monta kuukautta reissanneille kauppa oli ehdoton käytävä. Erityisesti esikoinen toivoi ruisleipää ja suomalaisia karkkeja. Talossa toimii myös suomikoulu joka toinen lauantai paikallisille lapsille. Sieltä voi myös vuokrata saunaa. Oli mukava tavata muita suomalaisia, ja pari suomalaista kirjaakin lähti matkaan. Tilat olivat isot ja hienot.

Melbournen must do -listalla oli ArtVo, taidemuseo, jossa taideteoksiin pääsi itse osallistumaan. Helppo tänne ei ollut mennä, sillä katsoimme reitin moneen kertaan PTV sovelluksesta (Melbournen matkustussovelluksesta), ja seurasimme sitä. Sovellus ei kuitenkaan tiennyt, että yksi iso silta oli ollut suljettuna jo kuukausia, ja moni bussilinja peruttu. Ei kovin toimiva matkustus sovellus siis. Jouduimme kiertämään pitkän matkan toiselle sillalle, josta löytyi toimiva tram-reitti. Museo sen sijaan oli mahtava. Huoneet olivat täynnä erilaisia teoksia, joista sai mitä erilaisempia kuvia. Lapset olivat innoissaan.

ArtVon lähellä oli Docklands, moderni satama-alue täynnä hienoja kahviloita ja ravintoloita, upeita veneitä, pieniä putiikkeja ja kalliita taloja. Docklandsista oli upeat joenrantanäkymät, ja tämä oli hieno paikka syödä lounasta rauhassa.

Yhden päivän vietimme Luna Parkissa. Esikoinen oli matkan alusta asti toivonut huvipuistoon, ja nyt se toteutui. Luna Park oli pieni, mutta sen alueelle mahtui paljon laitteita eri ikäisille. Taivaalla pyörivä karuselli, Supernova, oli esikoisen ehdoton suosikki. Myös aluetta kiertävä Scenic Railway, pitkä puuvuoristorata, oli todella hieno. Pienin tykkäsi aluetta kiertävästä pikkujunasta ja norsukarusellista. Laitteita oli 20, ja esikoinen kävi lähes kaikissa, useissa monta kertaa.

Luna Parkissa oli todella tiukat turvamääräykset. Jokaisessa hurjemmassa laitteessa oli kaksi työntekijää, ja molemmat kiersivät tarkastamassa turvalaitteiden kiinnityksen. Jos jossain laitteessa oli vain yksi työntekijä, hän tarkasti kiinnitykset pariin, kolmeen kertaan. Jokaisen vaunun ovessa oli lukko, joka aukesi vain työntekijöiden avaimella – jopa lasten karuselleissa. Vaunuista ei siis noin vaan poistuttu, tai noustu kyytiin. Turvakaaret eivät myöskään toimineet automaattisesti, vaan ne käytiin aina manuaalisesti sulkemassa ja avaamassa. Näistä johtuen laitteiden lastaukset kestivät välillä todella kauan, jopa 10-15 minuuttia.

Melbournessa olisi ollut vielä paljon muutakin katsottavaa, esimerkiksi The LUME – interaktiivinen museo olisi ollut todella kiinnostava. Valitettavasti aika ja budjetti ei riittänyt kaikkeen, mutta paljon ehdimme silti nähdä!