Australia,  Woodend

Hanging Rock ja päivä paikallisessa koulussa

Elämää Woodendissä on nyt takana kolme viikkoa. Koti tuntuu jo kotoisalta, perheen tavat alkavat olla tuttuja. Pienin on saanut upeat autoradat yläkertaan, ja isompi löytänyt yhteisiä leikkejä perheen lasten kanssa. Alkaa siis olla aika jo jatkaa matkaa.

Perheen puutarhan pienet yksityiskohdat ovat kuin sadusta.

Usein harmittaa, että aina kun ehtii kotiutua, matka jatkuu seuraavaan paikkaan. On kuitenkin ihanaa, kun jää ystäviä moneen eri paikkaan maailmassa, myös täällä pallon toisella puolella. Tämänkin perheen kanssa yhteydenpito varmasti jatkuu, he suunnittelevat jopa reissua Suomeen.

Viimeisen viikon aikana olemme ehtineet käydä vielä useissa eri paikoissa. Olemme ajelleet illalla etsimässä kenguruita (ja nähneetkin niitä paljon). Myös keskellä päivää puistoon kävellessämme iso wallabi hyppi aivan vierestä. Eilen kävimme iltahämärässä Mount Macedonilla etsimässä, olisimmeko nähneet wombatteja. Yhtään emme kuitenkaan löytäneet.

Pariin viime viikkoon on mahtunut paljon sadepäiviä ja paljon viileitä ilmoja. Takkeja ja haalaria ei ole turhaan kannettu mukana, vaikka Queenslandissa siltä tuntuikin.

Pari päivää sitten kävimme Hanging Rockilla. Hanging Rock on 718 metriä korkea entinen tulivuori, jota asuttivat tuhansia vuosia kolme eri aboriginaalien heimoa, Dja Dja Wurrungin, Woi Wurrungin ja Taungurungin heimot, kunnes heidät pakotettiin sieltä pois 1800-luvun puolivälissä. Alue on ollut heille pyhä paikka, siellä on pidetty seremonioita ja säädetty lakeja. Tämä on helppo kuvitella, sillä paikka tuntuu kovin mystiseltä.

Kohti vanhan tulivuoren huippua. Hanging Rock on 718 m maanpinnasta, mutta vain 105 metriä sitä ympäröivästä alueesta, joten sinne kiipesi helposti.
Ylhäällä kivet muodostivat upeita ja mystisiä muodostelmia. Oli helppo kuvitella aboriginaalien heimot tänne pitämään seremonioita.

Hanging Rockiin liittyy edelleen paljon tarinoita ja uskomuksia. Tunnetuin lienee Joan Lindseyn 1967 julkaisema kirja Picnic at Hanging Rock, josta myöhemmin on tehty myös elokuva. Tarinassa vuonna 1900 kaksi koulutyttöä ja opettaja katoavat jäljettömiin koulupiknikiltä Hanging Rockilla, ja osa uskoo tarinan pohjaavan tositapahtumiin.

Varsinainen Hanging Rock oli huipun alapuolella, polulla, jossa kivi oli kiilautunut kahden kallion väliin ja näytti näin roikkuvan polun päällä.
Tutkimista riitti ylhäällä pitkäksi aikaa.
Ylhäältä oli myös upeat maisemat.

Muuten alue on nykyään luonnonsuojelualue, ja auki pientä pääsymaksua (10 dollaria per henkilöauto) vastaan joka päivä. Alue oli todella kaunis ja maisemat upeita. Alueella on myös usein koalia, ja tähyilimme ahkerasti puihin. Onneksi, sillä näimme täällä ensimmäisen villin koalan! Tämä oli esikoisen suuren haaveen toteutuminen.

Suloinen koala nukkumassa puussa. Kauempaa oli ensin vaikea havaita tätä, mutta onneksi löysimme!
Näimme myös kookaburran. Sen laulua kuuntelisi mieluusti kauemminkin.

Esikoinen on kovasti toivonut päästä paikalliseen kouluun, ja täällä toive toteutui, kun hän pääsi päiväksi mukaan 5. luokalle perheen pojan kanssa. Koska hän ei osaa kunnolla englantia, menin tulkiksi mukaan. Päivä oli hieman erilainen, kun lähes koko koululla oli yhteistä leivontaa, joten perinteisille oppitunneille emme osallistuneet. Leivonnan lisäksi pelattiin ulkopelejä, ja pidimme kyselytunnin Suomesta ja Suomen koulujärjestelmästä.

Muffinsien leivontaa 5.luokan (eli Suomen kouluissa 4. luokan) ja 1. luokan kanssa.

Perheen äiti oli koko päivän mukanamme, sillä kouluun ei saa mennä edes vierailemaan ilman rikosrekisteriotetta. Usein vanhemmat myös ovat koulussa avustamassa vapaaehtoisina esimerkiksi liikuntatunneilla tai kouluretkillä, mutta tähänkin vaaditaan rikosrekisteriote. Perheen äiti takasi meidän turvallisuuden ja ”vahti” meitä, niin saimme mennä.

Koulu oli katolinen yksityiskoulu. Monet yksityiskoulut ovat katolisia, joskin ainakin tämän päivän aikana sen huomasi vain aulan uskonnollisista kuvista. Kouluun mennään 6-vuotiaana, ja ala-aste kestää 6 vuotta. High Schooliin mennään siis 12-vuotiaana.

Käytävän uskonnolliset kuvat muistuttivat kyseessä olevan katolinen koulu. Perhe oli valinnut tämän, vaikka eivät ole kovinkaan uskonnollisia, koska tämä on alueen paras koulu.

Kouluissa on koulupuvut. Lounas tuodaan itse, paitsi täällä parina päivänä on mahdollisuus ostaa toimittajan (perjantaisin Subway, keskiviikkoisin sushiravintola) koululle toimittamaa ruokaa 10 dollarin (n. 6 e) hintaan. Eväinä on useimmiten voileipä, joku hedelmä ja joku herkku, kuten vähän karkkia tai kakkupala.

Koulupäivä ala-asteella kestää klo 9-15:30, joka päivä ja kaikilla luokka-asteilla. Läksyjäkin tulee, joskin ainakin tässä koulussa Suomea vähemmän. Päivässä on kaksi 30-45 minuutin ulkoleikkitaukoa, sekä vartin lounastauko. Koulussa opiskellaan paljon englantia (tavausta, ääntämistä), matikkaa ja muita samanlaisia aineita kuin Suomessakin. Sääntöjä oli paljon, pihan kiipeilytelineetkin oli jaettu luokkien mukaan, kuka sai olla missäkin. Meno muuten oli ihan suomenkaltaista, naurua ja ääntä riitti! Oli todella hienoa päästä mukaan tutustumaan.

Pizzaperjantai ja lasi valkoviiniä. Viimeistä iltaa Woodendissä sen sijaan juhlistimme hyvällä naudanpaistilla.

Mahtavien kokemusten jälkeen nyt on aika jatkaa matkaa. Victoria, Melbourne ja Woodend lähialueineen ovat kaikki olleet paikkoja, joissa todella mieluusti olimme, ja tulisimme ehdottomasti takaisin. Lähistöllä olisi myös Great Ocean Road, jonka ensin suunnittelimme ajavamme, mutta lopulta emme halunneet mahduttaa aikataulua liian tiiviiksi. Toivottavasti pääsemme tänne viel joskus takaisin!

Loading

10 kommenttia

  • Mari/ Maailma kotina

    Onneksi kouluvierailu onnistui. Edelleen ihmettelen, että meidän tytöt pääsi sukulaistyttöjen kouluun noin kymmenen vuotta sitten Jenkki vierailun aikana. Nykyään on jo voinut tiukentua.

    • admin

      Hyvä kun pääsivät! Tosiaan voi olla nyt jo tiukempaa. Täälläkin selvästi osa kouluista ei noudata lakia niin tiukasti. Olemme huomenna menossa tutustumaan New South Walesissa paikalliseen steiner-kouluun, ja sinne ei vaadita rikosrekisteriotetta vierailuun.

  • Raija / Kohti avaraa maailmaa

    Australiasta on aina mukava lukea juttuja. Enoni muutti sinne 60-luvulla ja siellä olisi kolme serkkua joiden luokse voisi mennä, mutta en ehkä enää tässä elämässä ehdi. Aboriginalien hienot paikat kyllä houkuttaisi.

    • admin

      Tämä on kyllä todella mielenkiintoinen maa, ja niin iso, ettei millään ehdi tässäkään ajassa kuin pintaraapaisun. Aboriginaalien koko keski-Australia jää tällä reissulla ainakin tyystin väliin.

    • admin

      Isompi on oppinut reissun aikana todella paljon englantia. Ei toki sujuvasti puhu, mutta paljon sanoja ja joitain lauseita, tulee hyvin toimeen leikeissä. Puhuu kyllä rohkeasti kavereiden kanssa. Pienempi on myös oppinut muutamia sanoja, ja huutaa aina lähtiessä ”Sii juu!”. Isäänsä sanoo myös daddyksi eikä isäksi.

    • admin

      Oli todella hieno paikka. Täällä on pitkälti brittivaikutteet edelleen vähän kaikessa, ruuasta koulutukseen. Koulupukujenkin käyttö on varmasti sitä perua.

    • admin

      Todellakin! Jokaisessa kouluun liittyvässä yhteydessä (ja monessa muussakin), kun olemme sanoneet olevamme Suomesta, ensimmäinen kommentti on ollut, että oi, siellä on maailman paras koulujärjestelmä! Se todella tunnetaan täälläkin.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *