Ubud Galunganin ja Kuninganin juhlan aikaan

Ubud on Balin kulttuurikeskus. Elävä, ihastuttava, ruuhkainen kaupunki keskellä viidakkoa. Se on suuri turistikeskus, must-visit suurimmalle osalle Balin reissaajista, ja sen teitä reunustavat hostellit ja ravintolat, kahvilat ja matkamuistokojut. Retkiä myydään joka nurkalla.

Kiireisyydestään huolimatta Ubud ei tuntunut hiukkaakaan tungettelevalta, ei turistirysältä. Temppelien rauha tasapainotti liikenteen ruuhkaa. Missään ei tyrkytetty. Valinnanvaraa sen sijaan oli, niin retkissä, taide-elämyksissä, kampaamoissa kuin kauneushoitoloissa. Meidän majapaikkamme sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella, ja siellä olikin paljon rauhallisempaa.

Ubudin keskustassa sijaitsee Ubud Palace. Palatsialueella oli lukuisia pieniä, koristeellisia temppelirakennuksia, ei siis yhtä varsinaista isoa temppeliä. Niiden yksityiskohdat ovat uskomattomia, kuten muissakin balilaisissa temppeleissä.

Ubudin vierailumme sattui juuri suuren juhlan, Galunganin ja Kuninganin aikaan. Galungan on balilainen 10 päivää kestävä juhla-aika, jossa juhlitaan dharman voittoa adharmasta, eli hyvän voittoa pahasta. Sitä vietetään 210 päivän välein, balilaisen kalenterin mukaan. Balilaisen uskovat, että Galunganin aikana niin jumalat kuin kuolleiden sukulaisten esi-isien henget vierailevat maan päällä. Nämä toivotetaan tervetulleiksi rituaalien ja uhrilahjoin. Galungan huipentuu Kuninganiin, jolloin henget lähtevät maasta.

Koko Galunganin ajan saarella on paljon juhlallisuuksia. Ubudissa kiersi kulkue aina iltaisin. Kulkuetta johti leijonahamo, Barong. Barong on henkien kuningas ja hyvien joukkojen johtaja Bali laisessa mytologiassa. Kuskimme kertoi meille paljon juhlallisuuksista, ja sanoi kulkueen kiertävän aina iltaisin ilahduttamassa ihmisiä kuten ennen vanhaan, kun ei ollut tv:tä tai puhelimia ajanvietoksi.

Kuninganin päivänä ihmiset kokoontuvat ensin temppeleihin, ja viettävät illan sitten perheiden kanssa. Majapaikkamme työntekijätkin olivat jo aamulla juhlavaatteissa. Illalla juhlijat kokoontuivat myös suureen seremoniaan, jonka päätteeksi valtava kulkue kiersi Ubudin katuja. Kulkueessa oli sekä lapsia että aikuisia, miehiä ja naisia. Kaikilla aikuisilla oli sarongit päällä. Musiikki soi, ja Barong-hahmoja oli paljon.

Näimme kulkueen useamman kerran kaupunkia kierrellessä, ja joka kerta se oli yhtä vaikuttava. Normaalinakin päivänä portinpielissä oli uhrilahjoja, ja suitsukkeita niiden vieressä. Nyt uhrilahjoille oli tehty isot alttarit portin pieleen, ja illalla kaduille pystytettiin pienet pöydät esi-isien lahjoille, jotka nämä ottaisivat mukaansa taivaaseen, ja sadat suitsukkeet savusivat. Emme tienneet tällaisesta etukäteen, mutta olipa hienoa sattua Ubudiin tällaiseen aikaan!