Farmielämää Rockhamptonissa

Farmielämä on lähtenyt käyntiin leppoisasti. Elämä kulkee auringon mukaan: aamulla herätään auringon noustessa, puoli kuuden aikaan, ja päivän työt tehdään lähinnä aamupäivän aikana, ennen kuin tulee liian kuuma. Lounas syödään puolilta päivin, ja sen jälkeen on aikaa käydä uimassa pihalammessa, hoitaa kotitöitä tai muita vilpoisampia hommia. Sisälle tullaan auringon laskiessa kuuden aikaan, ja silloin syödään päivällistä. Lapset menevät nukkumaan heti päivällisen jälkeen, n. 19:30, myös 12-vuotias. Vanhemmat käyvät nukkumaan 20-21 aikaan.

Me olimme tottuneet hieman myöhäisempään rytmiin, mutta äkkiä rytmi kääntyi farmin kaltaiseksi. Aamuaurinko herättää viimeistään 6:30, ja päivällisen jälkeen on jo niin väsynyt, että vetäytyy mielellään asuntovaunuun lukemaan ja unille. Vaikka päivät ovat lämpimiä, yöt ovat viileitä, ja asuntovaunu jäähtyy nopeasti auringon laskiessa. Yölämpötila on ollut 14 asteen tuntumassa, ja peittoa saa vetää tiukasti päälle.

Työt perheessä ovat ainakin toistaiseksi olleet helppoja. Olemme sitoutuneet tekemään 4 tuntia päivässä töitä per henkilö, mutta en usko sen täyttyneen vielä yhtenäkään päivänä. Parina päivänä kitkimme pari tuntia kasvimaata. Eilen mies auttoi lampaan teurastuksessa, ja tänään uuden ladon paikan tekemisessä. Minään päivänä emme ole varsinaisia töitä tehneet yhteensä paria tuntia enempää. Toki lisäksi autamme ruuanlaitossa, tyhjennämme tiskikonetta ja tiskaamme, siivoamme leluja paikalleen ja katsomme lasten perään, joten voi niitä työtunteja huomaamatta kertyä?

Välillä tuntuukin hankalalta, kun ei ole selkeää työtä. Olemme koittaneet useasti kysyä, mitä voisimme tehdä heti aamulla, mutta kukaan ei oikein tiedä vielä. Miehen apua kaivataan aina jossain vaiheessa, itse yritän lähinnä seurata tilannetta ja auttaa kotitöissä ja lasten hoidossa minkä pystyn, pyytämättä. Siksi ei oikein tiedä, pitäisikö tehdä enemmän, ja onko nyt tehnyt riittävästi, kun mitään selkeää tekemistä ei ole.

Lampaat laiduntavat täällä suht vapaana, mutta niillä on raja-aidat, joiden sisällä niiden pitäisi pysyä. Eilen yksi karkaileva lammas lopetettiin. Perheen isä kävi sen aamulla ampumassa, ja se tuotiin talon verannalle verien laskemista ja paloittelua varten. Perheen lapsille tämä oli tietenkin tuttu näky, toisin kuin meidän lapsille. Kumpikaan ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt, seurasivat vain mielenkiinnolla ja kyselivät paljon. Tänään lammas, tai sen palanen, laitettiin savustimeen, ja illalliseksi söimme ehkä parasta ruokaa ikinä. Tämän luomumpaa ja tuoreempaa ei voi juurikaan olla.

Esikoinen on saanut hyvän kaverin perheen 10-vuotiaasta. Yhteistä kieltä on vasta muutamien sanojen verran, mutta hyvin he tulevat toimeen. Yhdessä he käyvät silittelemässä hevosia ja ruokkimassa alpakoita, ja uivat lammessa. Välillä toki esikoinen turhautuu, kun ei ymmärrä mitä toinen sanoo, ja haluaa hetken olla rauhassa. Kotileikit ja hevosleikit ovat vaikeita yhteisen kielen puuttuessa, onneksi muutakin tekemistä löytyy.

Cairnsista mukaan tarttui joku pieni flunssa, ja itselläni on ollut muutaman päivän ääni painuksissa ja kurkku kipeä. Tänään se tarttui pienimpään, joka heräsi yli 39 kuumeessa. Lepopäiviä siis hänelle tiedossa. Onneksi ulkona on ihan sama lämpötila kuin sisälläkin (n. 25 astetta), joten ulkona voi rauhassa olla. Vauhtia tauti ei hidasta, vaan samalla tavalla juostaan eläinten perässä ja nauretaan koirien nuollessa kasvoja. Rockhamptonin alueen nähtävyydet saavat kuitenkin vielä odottaa.