Capricorn Caves

Farmiaika, ja aika Rockhamptonissa, alkaa lähestyä loppuaan. Vielä ehdimme käydä The Caves luonnonpuistossa, ja Capricorn Cavesin kalkkikiviluolissa. Nämä sijaitsevat reilu 20 kilometriä Rockhamptonista pohjoiseen, eli matka ei ollut pitkä.

Lähdimme ensin kiertämään luonnonpuistoa, ja toivoimme löytävämme jonkun luolan reitin varrelta. Emme löytäneet, mutta kalkkivikikallioita näimme. Reitti oli todellista bushwalkia, vain kapea, hieman ruohottunut polku. Täällä ei käy suuria turistimassoja, nyt näimme vain pari muuta ihmistä. Pienintä kannoin selässä, niinkuin aina luonnossa. Täällä on paljon käärmeitä, myrkyllisiäkin, niinkuin kaikkialla Queenslandissa. Umpinaiset kengät ovat siis ehdottomat luonnossa kävellessä.

Kilometrin lenkin käveltyämme siirryimme autolla toiseen reunaan luonnonpuistoa. Kartan mukaan siellä oli kävelyreitti, ja luola, johon tutustua. Valitettavasti se oli suljettu, sillä luolassa asuu paljon lepakoita, ja on lepakoiden pesintäkausi. Siirryimme siis Capricorn Cavesille odottamaan omaa kierrostamme.

Capricorn Caves on yksi Australian suurimmista yksityisen omistamista luolastoista. Luolat ovat kalkkikiveä. Luolia täällä on 15 erilaista, ja täällä järjestetään monia erilaisia kierroksia. Cathedral Caves – kierros kestää 45 minuuttia ja menee helppokulkuisiin paikkoihin neljässä eri luolassa, ja sopii koko perheelle. Muut kierrokset ovat vaativampia, eivätkä sovi ihan pienille lapsille. Ne kestävät kaksi tuntia, ja kulkevat läpi vaikeakulkuisten luoliin, joihin joutuu ryömimään taskulamppujen kanssa. Lasten kanssa valintamme oli siis ehdottomasti Cathedral Caves.

Opas johdatti meitä helppokulkuisia reittejä pitkin, ja kertoi luomien historiasta. 70 miljoonaa vuotta sitten luolat ovat olleet kokonaan meren pinnan alla. Hiljalleen vesi on laskenut, ja paljastanut luolat, joissa nyt ei ollut ollenkaan vettä. Sadekaudella luolien pohjalle ja rotkoihin tulee jonkun verran vettä. Luolat on löytänyt norjalainen perhe, jonka lapset olivat jahdanneet Australian brush turkeyta luolaan, ja näin vahingossa löytäneet ne.

Opas esitteli luolan rakenteita, ja luolan seinämiin vuosisatojen aikana syntyneitä kuvioita. Viimein menimme isoimpaan luolaan, Cathedral Caveen. Tässä luolassa oli istumapaikat n. sadalle hengelle. Täällä pidetään konsertteja ja jopa hääjuhlia. Mikä mieletön paikka mennä naimisiin!

Esitelläkseen luolan akustiikkaa, kaikki istuivat paikalleen, opas laittoi soimaan Hallelujah, sammutti valot ja sytytti kymmenet kynttilät. Pienempi ihasteli näkymää huudastelemalla ”Tähti!”. Musiikki kuulosti upealta. Lopuksi opas sammutti valot, ja olimme hetken täydellisessä pimeydessä. Pimeys oli niin täydellistä, että isompaa vähän jännitti – ei kuitenkaan niin paljon kuin takanani istuvaa naista, joka itki ja hyperventiloi. Pimeys ei kuitenkaan kestänyt kauaa.

Retki luolille oli hieno, ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Jos lapsia ei olisi mukana, valitsisin varmaankin jonkun hieman vaativamman kierroksen, joka veisi syvemmälle luolaan.

Tänään aamupäivällä kävimme viimeistä kertaa farmiperheemme luona. Meidän oli aluksi tarkoitus käydä siellä lähes päivittäin farmitöiden lomassa. Emme kuitenkaan ole käyneet kuin muutaman kerran. Heillä on ollut paljon menoja, ja ovat olleet useita päiviä reissussa. Lisäksi heidän poikansa reagoi todella vahvasti meidän pienimpään. Hän hermostuu helposti Milon lainatessa leluja, tai joskus vain Milon katseesta, huutaa tai saattaa tönäistä Milon kumoon. Tämä on aika rankkaa pidemmän päälle, sekä heille että aikuisille, joten muutama vierailu on ollut ihan riittävästi. Onneksi alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat tähän farminhoitopestiin, sillä kuukausi näiden kahden yhteiseloa saman katon alla olisi ollut aivan liikaa kaikille.

Tänään kuitenkin viimeinen käynti perheessä oli oikein kiva. Juteltiin suunnitelmistamme lähteä road tripille kohti Brisbanea, ja saimme hyviä vinkkejä matkaan. Tytöt saivat uida ja touhuta yhdessä. Perheeseen oli kiva tutustua, ja haikeat hyvästi heitettiin lähdön hetkellä. Uudet haasteet odottavat!